*

Sami Kilpeläisen blogi

Kaikki blogit puheenaiheesta Vammaiset

Ableismi on ableismia

Ableismi tarkoittaa käsitystä siitä, että vammattomuus on normaalia. Vammaisia pidetään näin ulkopuolisina, erilaisina ja huonompina. Usein ableismi ilmenee rakenteissa ja asenteissa, eikä varsinaisena, suorana syrjintänä. Ihminen ei välttämättä huomaa olettavansa, että hänelle niin sanotusti normaalit asiat ovat yhtä normaalia kaikille.

Vammaisten avun ja tuen kilpailuttamisesta

Olen huomannut, että valtakunnallinen media ei ole tuonut riittävästi esille Kelan aiheuttaman tulkkauspalvelukohun muita tapauksia vaikka mediat partioivat kaiken aikaa Facebookissa tai twitterissä ja julkaisevat aina tuon tuosta ja turhaakin turhempia postauksia tai tviittejä.

 

Onneksi sentään jotkut mediat ovat ilmoittaneet muutaman esimerkin. Alla olevassa linkissä löytyy tulkkauspalveluun liittyviä uutisointeja sekä kannanottoja:

 

Vammaisen oikeudet ja etuudet

Oulun soten palvelupäällikön viime vuonna antama lausunto inva-lupaa uusittaessa: Olette saaneet etuuksia, joihin ette ehkä olisi oikeutettukaan. Tämä henkilöön kohdentuva lausunto on mitä enimmissä määrin loukkaava ja virheellinen. Kaikki ne vamman hoidossa tarvittavat etuudet ovat aina perusteltuja henkilön ja hänen lähipiirinsä eduksi. Siksi etuudet on aina haettava erikseen, jotka sitten päättää etuuskäsittelijät, ei palvelupäällikkö. Onni yksillä vaan kesäpä oli kaikilla. Ei enää tunnu loukattu olo.

Kansalaisaloite heikoimpien asialla

Suomen kansalaisilla on vuodesta 2012 lähtien ollut mahdollisuus tehdä kansalaisaloitteita eduskunnalle lakien säätämiseksi. Jotta aloite otettaisiin eduskunnan käsittelyyn, tulee sen saada vähintään 50 000 Suomen ja vaaleissa äänioikeutetun kansalaisen kannatus - allekirjoitus joko sähköisesti tai paperilla. Tähän saakka tuon vähimmäiskannatuksen on saanut seitsemäntoista kansalaisaloitetta, joista kuitenkin vain yksi on saanut lopulta kansanedustajiltakin hyväksyvän puumerkin.

En osallistunut prideen

En osallistunut prideen tänäkään vuonna, enkä osallistu tulevinakaan vuosina. Suomessa on valtava joukko syrjäyneitä ihmisiä ja pitkäaikaissairaita, joiden elämisen edellytykset ovat tiukilla. Maasta löytyy myös alueita, joissa asumisen ja elämisen mahdollisuudet työpaikkojen puutteen takia ovat katoamassa.

Vammaiset ihmiset ovat työvoimaresurssi

Yhteiskunnassamme on paljon työttömiä ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä. Valitettavasti suuri osa suomalaisista ei omasta halustaan huolimatta pääse töihin. Vammaisten ja osatyökykyisten työllistämisen kansantaloudellisesta merkityksestä puhutaan paljon. Vammaisten työllistyminen yleisillä työmarkkinoilla on kuitenkin valitettavan kehnoa.

Vammaisuus ei tarkoita sitä että ei osaa tehdä töitä

Eri tavoin vammaisia arvioidaan olevan noin 200 000. Vajaakuntoisia työttömiä on noin 70 000, joten kysymyksessä on huomattava työvoimaresurssi, joka kansantaloudenkin kannalta olisi valjastettava käyttöön mahdollisimman nopeasti. Vajaakuntoisen työttömyysaika on keskimäärin 22 viikkoa, normaalisti työllistyvien kohdalla vain 14 viikkoa. Vammaisissa meillä on myös ilman tukitoimenpiteitä työkykyinen työvoimaresurssi, jonka merkitys on unohdettu, koska asiaa ei ole mielestäni riittävästi tiedostettu.

Kuntoilijan kiusa

Kävin Helsingin Urheilutalolla, siis se perinteinen monipuolinen liikuntahalli Kallion kentän vieressä. Sen monipuolisia palveluita käyttävät kaiken ikäiset ja kuntoilijat kuin kilpaurheilijatkin. Sain kuulla siellä, että lähikorttelin uusilla joukkoliikennesuunnitelmilla vaikeutetaan Urheilutalon palveluiden käyttöä. Aloitin sitten pienen selvittelyn mistä on kyse.

Kuka tahansa meistä

Kuka tahansa meistä, hetkellä millä hyvänsä, saattaa kohdata tilanteen mikä halvaannuttaa toimintakykymme. Silloin on varaa toivoa, että yhteiskuntamme on valinnut pitää jokaisen mukana kelkassaan, huomioiden esteettömyyden, näkemällä avun tarvitsijan. Päätöksenteon olisi pitänyt luoda puitteet tasa-arvoiselle kohtelulle. Niin, ettei jo maassa makaavaa lisää potkittaisi.

Omaishoitajalle sysätään avustettavan harrastuksetkin

Olen toiminut nyt kolme vuotta 38-vuotiaan autistisen veljeni omaishoitajana Helsingissä sen jälkeen, kun hän kotiutui lähes 17 vuoden jälkeen laitoshoidosta. Veljeni tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Hän myös harrastaa monipuolisesti asioita ratsastuksesta uintiin ja kirjastokäynneistä musiikkikerhoon. Myös viikonloppuisin hänellä on ohjelmaa muiden ikäistensä tapaan. Harrastukset ovat veljelleni elin­tärkeitä ja ne pitävät autismiin liittyvän oireilun kurissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä